Se tunne, kun menin eilen Itä-Hakkilan koululle ohjaamaan Itä-Hakkilan kilvan kehitysvammaisten säbätreenejä.
Vahvan tunnelatauksen taustalla oli reilun vuoden tauko matalan kynnyksen toiminasta, kun korona ja sen mukana tuomat harrastustoimintojen peruuntumiset ja ikävä pelikavereitakin.
Sanoin en osaa kuvailla kaikkea sitä iloisuutta, kaverihenkeä, jälleennäkemisen riemua, joka pelaajien kasvoilta paistoi heidän saapuessaan pukuhuoneesta salin puolelle ja yllätyksenä vielä juuri uusitulle alustalle, joka soveltuu vanhan puulattian sijasta salibandyyn paremmin, totesi ryhmää ohjaava Harry Seidler.
Pitkä tauko pelaamisesta toi myös harjoituksen alkuun pikku jännitystäkin, kun pelimaila ja reikäpallo eivät heti totelleet joka tilanteessa, no, siitäkin selvittiin kannustuksilla ja iloisella hymyllä ja kun vuoden tauon pölyt saatiin pelattua pois mailoista, niin alkoi onnistumisia ja iloiset ilmeet täyttämään salin ja harjoituksen lopussa oli jopa ilonkyynel osalla pelaajia, otin senkin ilolla vastaan, hieno yhteinen hetki ja aidot tunteet ja taas viikon päästä mennään samalla ilmeellä..
Vaikka itselläni on jo kokemusta näiden arjen sankareiden ohjaamisesta runsaat 20 vuoden ajalta, on tämä seuratasolla yksi sykähdyttävimmistä hetkistä, jonka näissä harjoituksissa sain kokea ja tuntea.
Kehitysvammaisten liikunta kuuluu seurassamme kuntoliikuntajaoston alaisuuteen, koska toimintamme tässä ryhmässä on erityisesti suunnattu ja suunniteltu matalan kynnyksen teemaa kunnioittaen.
Seurana olemmekin saaneet huomata, kuinka koko TUL-perhe, niin piiri, kuin liittotasollakin arvostaa juuri tällaista toimintaa hienosti ja se osaltaan on rikkaus koko liikuntakentälle, kun kaikki voimme omilla liikuntasuorituksillamme puhaltaa yhteiseen hiileen ja olla ylpeitä, että meillä on vahva arvostus tukenamme.
Vahva ajatus on edelleen saada lisää matalan kynnyksen ryhmiä liikkeelle kehitysvammaisten ja erityisryhmien osalla salibandyssä, tiedän, että harrastajia on Suomessa on paljon, mutta TUL-seuroissa vieläkin kovin vähän, tehdään kaikki parhaamme asian eteen, sillä jokaisen vierivän reikäpallon taakse tarvitaan aina pelaajan liikunnallinen suoritus.
Meidän, kun jokaisen tapahtuman ja tarinan takana on kivijalkana Tasa-arvoisuus – ja yhdenvertaisuus ja erityisesti vielä joukkuelajeissa yhteisön ja yhteenkuuluvuuden tunne meille jokaiselle.
Harry Seidler
Itä-Hakkilan kilvan kehitysvammaisten salibandyohjaaja