”Harry Seidler” -kunniamerkki

Itä-Hakkilan Kilvan 60-vuotisen taipaleen kunniaksi päätettiin luoda

kunnianosoitus, mitali pitkään seurassa työtä tehneiden tai vielä tekevien

huomioimiseksi. Mitalin nimeksi tuli ”Harry Seidler -mitali”, sillä se

päätettiin nimetä Harry Seidlerin mukaan, jonka taival I-HK:ssa on harvinaisen

pitkä. Se alkoi jo vuonna 1972 ja jatkuu edelleen hyvin aktiivisena. Näin ollen

Harry oli itseoikeutettu saamaan mitalin numero yksi.

Harry Seidler –kunniamerkki n:o 1

Harry Seidler

”Aloitin pelaamisen I-HK:ssa 7-vuotiaana vuonna 1972 ja silloin ensimmäinen valmentajani oli Keijo Houni. Peliurani jatkui suunnilleen armeijaan menoon asti aktiivisesti ja jo 17-vuotiaana suoritin erotuomarikortin ja hiljalleen lisäsin siinä tehtävien määrää ja tässä hommassa viihdyinkin runsaan 13 vuoden ajan. Myös valmentajakoulutus kiinnosti heti armeijan jälkeen ja suoritin Palloliiton koulutuspolun ja siitä alkoikin noin 20 vuoden valmennuspolku I-HK:ssa useissa eri joukkueissa ja tässä tehtävässä touhuan mukana taas pienen tauon jälkeen.

Vammaisurheilujoukkueen parissa olen saanut olla mukana runsaat 15 vuotta ja viimeiset 10 vuotta erittäin intensiivisesti sekä maajoukkueen että seurajoukkueemmekin valmennuksessa.

Jalkapallojaoston tehtävien taival tuli mukaan kuvioihin 90-luvulla missä toimin eri vastuualueissa aina sihteeristä puheenjohtajuuteen. Johtokuntaan tie veikin vauhdikkaasti 90-luvun puolivälin tienoilla ja siellä melko nopeasti tuli vastaan jo varapuheenjohtajan tehtävät ja siitä hyppy puheenjohtajan tehtäviin vuonna 2004 jatkuen aina vuoden 2015 loppuun asti.

Oman urheiluvaikuttamisen urapolun merkkihetkinä pidän kehitysvammaisten toiminnan mukaan tulemisen seuratoimintaan ja siinä olen saanut olla vetovastuussa runsaan 15 vuoden ajan. Toinen itselle hyvin sydäntä lämmittävä ja koko seuran kehityskaareen vaikuttava tekijä on ollut seuran hanke jolla saatiin oma tekonurmikenttä kylälle. Siitä olen erittäin ylpeä ja samalla kiitollinen kaikille hankkeen tiimoilla mukana olleille tekijöille. Tärkeimpänä ehkä kuitenkin koko tälle uralleni on ollut seura – kiitos I-HK!

Vaikka polku parhaassa seurassa onkin ollut pitkähkö, niin saan edelleen nauttia valmentamisesta, joukkueenjohtamisesta ym. arjen askareista ja myös huomata kuinka seuraa johdetaan hyvin kohti tulevia urheilun huippuhetkiä.”

Harry Seidler –kunniamerkki n:o 2

Keijo Houni

Vuosikymmen vaihtui 70-luvulle ja seuran toiminta sai vahvan nousuvauhdin niin laji- kuin jäsenmääränkin kasvaessa voimakkaasti. Vuosikymmenen taitteessa usean vuoden puheenjohtajana toiminut Väinö Kortelainen antoi puheenjohtajan viestikapulan 1971 Keijo Hounille, joka hoiti puheenjohtajan tehtävien lisäksi lukuisia luottamustehtäviä Palloliiton TUK:n (Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto) ja Vantaan eri tehtävissä. Vuonna 1972 seuran puheenjohtajan tehtävät otti hoitaakseen Antti Leppävuori.

Urheilulajeissa nousi vahvasti esiin paini, jossa saatiin menestystä sekä piirin että valtakunnallisissa kisoissa. Keijo Houni teki ansiokkaasti kehitystyötä niin liitto- kuin piiritasollakin jatkaen puheenjohtajakauden jälkeen vahvasti myös useissa luottamustehtävissä.

Merkittävän panoksen jalkapallotoiminnalle antoivat Keijo Houni, Pentti Mäkinen ja Heikki Sonninen niin valmennuksen kuin eri taustatehtävien muodossa. Vuonna 1976 seurassa oli seitsemän joukkuetta, jotka osallistuivat SPL:n Keski-Uudenmaan sarjoihin.

Keijo Hounille myönnettiin mitali seuran juhlassa 8.11.2016 ja suureksi suruksemme saimme kuulla, että hän poistui keskuudestamme muutamaa päivää myöhemmin. Oli kuitenkin hienoa, että ehdimme osoittaa hänelle kiitollisuuttamme tehdystä vapaaehtoistyöstä.

Harry Seidler –kunniamerkki n:o 3

Mirjam Kallio

Mirjam Kalliolle myönnettiin mitali seuran juhlassa 8.11.2016.

”Olen koko ikäni harrastanut aktiivisesti urheilua eri lajeissa, mm. lentopalloa, pesäpalloa, jumppaa, hiihtoa ja vesivoimistelua. Osallistuin myös vakuutusyhtiöiden urheiluseuran VUFI:n urheilukipailuihin sekä työnantajan järjestämiin kunto- ja urheilutapahtumiin.

Vuonna 1989 etsimme poikani perheen kanssa tonttia ja kriteerinä oli, että läheltä löytyy urheilukenttä ja koulu. Niinpä sitten rakensimme paritalon ltä-Hakkilan urheilukentän viereen. ltä-Hakkilasta tiesin sen verran, että koulussa oli ensimmäiset tietokoneet, kiitos Eero Väätäiselle.

Muutettuamme vuonna 1991 liityin heti Kilvan jäseneksi ja aloitin lentopallon pelaamisen. Pojanpoikani liittyi myös seuraan ja Jari pelasi jalkapalloa pojat-85 joukkueessa Osmo Honkasen johdolla ja myös miniäni Virve toimi siinä huoltajana. Samana vuonna 1991 syksyllä minut valittiin myös johtokuntaan. Järjestin vetäjät eri jumppiin. Osallistuin eri tilaisuuksien järjestelyihin sekä pidin kioskia kentän laidalla pelien aikana. Kirjanpidon aloitin 1990-luvun alkupuolella ja pian siihen tuli mukaan myös raha-asioiden hoito.

Vuonna 1995 naiset aloittivat lentopallon ja siirryin naisten porukkaan miesten joukkueesta. Lentopalloharrastus jatkuikin aktiivisena 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Kirjanpito siirtyi 2005 tilitoimistoon, mutta jatkoin johtokunnassa vielä monta vuotta. Kävin vuosikokouksissa vuoteen 2015 asti.

Oman liikunnan tuoman ilon lisäksi pidän tärkeänä innostaa nuoria liikkumaan, antamaan yhteishenkeä ja hyvää mieltä. Pelasimme Tallinkin henkilökunnan kanssa ja pelimme oli vuoronperään Suomessa tai sitten Virossa. Tästä hauskana muistona; kerran unohtui bussista tuomari satamaan -kielitaidottamana ja rahattomana- hänet kuulutettiin ja laitettiin taksiin ja ehti vielä peliin. Kommelluksia riitti. Arvostan suuresti vanhempia, jotka kannustavat lapsiaan urheilemaan, arvostan kuinka paljon he käyttävät aikaa tähän toimintaan.”

Mirka Järnefelt, puheenjohtaja:

Olemme äärimmäisen kiitollisia sekä seuran että kylämme uudisraivaajille; heitä saamme kiittää ympäristömme upeasta yhteisöllisestä vireestä ja historiasta. Tehkäämme kaikkemme jotta yhteisöllisyys ja toisesta ihmisestä sekä ympäristöstämme huolehtiminen säilyisivät ja että lapsemme saisivat kasvaa turvallisessa yhteisössä harrastaen liikuntaa lähellä kotia.

Toimintaamme tukemassa: